"Biisit ovat edelleen timanttia ja produktio tarjoaa varmasti hienon elämyksen" – lue suomalaismuusikoiden mietteet tulevasta keikasta!

Guns N' Roses on vaikuttanut tuhansii... ei, kymmeniin tuhansiin rockbändeihin joka puolella maailmaa. Suomi ei ole tietenkään poikkeus vaan jokaisesta niemennotkosta ja lahdenmutkasta tuntuu löytyvän Gunnareista tavalla tai toisella vaikuttuneita yhtyeitä.

Esitimme muutamille ansioituneille kotimaisille taiteilijoille muutaman tähän losangelesilaislegendaan liittyvän kysymyksen. Olkaapa hyvät.

1. Milloin kuulit Guns N' Rosesia ensimmäisen kerran?

Mikko Von Hertzen (Von Hertzen Brothers): - Laulajamme Laihon Mikko (L.A. Skin) osti Appetite For Destructionin Jenkeistä ennen kuin se oli ilmestynyt täällä. Sitä sitten kuunneltiin treenikämpällä Venus Flytrapin jätkien kanssa ja ihmeteltiin huuli pyöreänä "ameriikan meininkiä". Kului vain parin kuukautta ja homma räjähti isoksi täällä härmässäkin.

Arde (Temple Balls): - Olin ala-asteella kuudennella luokalla. Kyseessä oli Appetite For Destruction ja se iski kuin metrinen halko. Paluuta ei ole ollut.

Joel Alex (Shiraz Lane): - Appetite For Destruction tarttui yläasteiän alkupäässä Keravan Anttilasta matkaan. Siihen aikaan kovassa huudossa olivat Kiss ja Mötley Crüe, mutta Appetite veti molempia ns. turpaan ja GNR valtasi kertaheitolla paikan suosikkipumppunani. Tämän arvonimen bändi pitää omissa kirjoissani vieläkin.
 

2. Missä piilee Guns N' Rosesin suosion salaisuus?

Mikko: - Bändi oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Los Angelesin softimman puoleisen tukkametallipumpulin puristuksessa kovien jäbien streetrock-skene oli "bublannu under" jo jonkin aikaa ja sitten Geffen Recordsin signauksen sekä älyttömän panostuksen myötä Gunnarit runnottiin maailmanlaajuisesti läpi. Brändi oli niin sanotusti kuosissa. Toki Appetiten erittäin kovat biisit auttoivat myös asiaa. Ja rockissahan, jos jossain, pätee sääntö "kerran iso, aina iso", vaikka myöhäisempi tuotanto olisi mitä tahansa.

Arde: - Esimerkiksi aitoudessa ja punk-asenteessa. Yhtyeen klassiset jäsenet ovat myös ikonisia hahmoja, joita nuorten rokkikukkojen on helppo ihailla. Ja totta kai myös musiikin täytyy olla hyvin laadukasta, jotta bändi voi nousta tuollaiseen asemaan.

Joel: - Helvetin hyvissä biiseissä. Aitoudessa. Lisäksi jokaisella yhtyeen jäsenellä on soittohommissa jotain omaa ja tunnistettavaa, joka tekee kokonaisuudesta uniikin. Bändi tyypit ovat todellakin ns. hahmoja eli GNR on ulkomusiikillisestikin kiinnostava ryhmä. Ja mainitaan vielä kerran ne helvetin hyvät biisit!

3. Mitkä ovat Gunnareiden kolme parasta biisiä?

Mikko: - Welcome To The Jungle, Sweet Child O' Mine ja Paradise City. Mulle Appetite oli siis se kova juttu. Lies-levytykseltä toimii esimerkiksi Patience, mutta myöhäisempi möhköfanttisyndroomainen tuotanto ei ole kamalasti napannut. Mutta tähän liittyy vahvasti sekin, että mun katseet kääntyivät 80-luvun lopulla jo vahvasti Seattlen suuntaan.

Arde: - Paras albumi on luonnollisesti Appetite. Paras biisi taas on November Rain, sillä onhan se ihan tautisen eeppinen ja mielettömän iso kappale. Siinä on vahvasti tunnetta mukana. Out Ta Get Men riffi vetää heti turpaan. Junnuna tuli treenattua tämän biisin tahdissa. Rocket Queen taas on groovaava biisi, jossa on hyvällä tavalla punkkia mukana.

Joel: - Estranged. Sehän on paras biisi ikinä. Loistava sävellys, loistava draaman kaari, dynamiikka, lyriikka, kaikki. Paradise City on anthemien anthem. Jos kolmen soinnun kitaranäppäilyllä saa joka ikinen kerta käsikarvat pystyyn, niin pakkohan siinä on olla jotain kolmea sointua maagisempaa. Pitkä biisi, jossa on monta erilaista osaa, ja kaikki timanttia. Kolmospaikalle voisi laittaa vaikka ja mitä, mutta otetaan nyt Welcome To The Jungle. Hurja groove ja meininki. Syystäkin klassikko!

4. Oletko nähnyt Guns N' Rosesin keikalla?

MVH: - En muistaakseni...

Arde: - En valitettavasti ole nähnyt, vaikka todellakin haluaisin! Etenkin Appetite-kokoonpanoa olisin valmis lähtemään katsomaan vaikka kauemmaksikin.

Joel: - En, mutta nämä muutaman vuoden takaiset meiningit eivät juuri kiinnostaneetkaan. Axlin lisäksi Slash ja Duff ovat mulle aivan must, ennen kuin voidaan puhua live-Gunnareista. Slashin soolopumpun näin muutama vuosi sitten. Ja sehän toimi!

5. Onko sinulla aikomusta mennä GNR:n keikalle Hämeenlinnaan?

MVH: - Ei ole. Olen silloin lomilla ihan kaikista rocktouhuista. 

Arde: - En valitettavasti pääse paikalle. Meillä on samana iltana oma keikka aivan eri puolella Suomea.

Joel: - Menen paikalle. Jos Axlilla on pysynyt paluukiertueen alkupään vimma ja vanha kunnon raspi mukana niin homma toimii. Biisit ovat edelleen timanttia ja produktio tarjoaa varmasti hienon elämyksen. Odotan siis kovaa keikkaa ja sitä, että pääsen aivan fanipoikana tiiraamaan jumalahahmo Duff McKagania!
 

Teksti: Timo Isoaho